Puheenjohtaja Seppo Kalliokosken puhe Jyväskylän 175-vuotisjuhlissa

Honorable Ambassadors, Mayors, Representatives of Twin Cities, Ladies and Gentlemen.

It is a great honour for me to be here in this seminar today. My name is Seppo Kalliokoski, and I represent the Union of Friendship Associations in Finland. I have been asked to give a short talk on the importance of friendship societies and associations.

We Finnish people know that Jyväskylä is a city of education and culture, and this seminar has proven this to be true. In recent years there has been a lot of favourable discussion on exporting culture, and the Finnish state has supported this, too. But how can we think of exporting culture if we are not prepared to import it, too? True cultural personalities have always supported the reciprocity of ideas. Finland has a very strong culture of its own, and, for instance here in Jyväskylä, architecture and Alvar Aalto are strongly present. Also outsiders know that education and technology are well-known strengths here in Jyväskylä. But the fact that this kind of seminar has been arranged here does not only tell about the economy and education, but also about the true civilization of the heart. We know that no-one can thrive alone in this world. In the olden times we tended to think that we wereall alone because in those times we were not able to travel as widely as we can nowadays, and communication with far-awaycountries was more difficult. Unfortunately, in our history there have been times when we Finns were pretty much alone. But then, at that time, in a far-away country, now known as Namibia, the congregation of Onayena collected money with the purpose of helping the needy Finnish army. Our Marshal Mannerheim then sent a letter of thank you to the congregation of Onayena, saying that their gift was truly unique and highly appreciated. This happened during our Winter War.

This spontaneous collecting of money among the Namibian people took place simply because Finnish people had gone to that far away country to do mission work amongst them, and they also prayed to God on their knees for Finland during the Winter War. Later, respectively, as we all know, Finland and the Finnish people very strongly supported Namibia’s struggle for independence. This support was recognized (worldwide)when President Martti Ahtisaari received the Nobel Peace Prize. Finnish governmentrepresentativeshave been able to enjoy this historical friendship between Namibia and Finland for the past 22 years that Namibia has been independent. Last year our ex-president Tarja Halonen experienced this hospitality in Namibia, and the year before that it was minister Henna Virkkunen who is well-known here in Jyväskylä. With these examples I just want show you all what friendship can be between two countries. I have truly experienced this kind of friendship when I worked in Namibia for 17 years and still now as acting Chairmanof the Finnish-Namibian Society since 1996.

One of the main issues in twin city activity is meeting person to person. It is thecompanionship between two persons. And if there is a connection between hearts, then that friendship will last throughouteconomic as well as political turbulences. Therefore I challenge all the twin cities to commit themselves in friendship between people. This friendship is far more than just the meeting of mayors.

What about business life? Does it profit from friendships such as these? Yes, it absolutely does. Not necessarily directly but indirectly, yes. When people want to become familiar with their friendship or twin country and its people, then they also become familiar with their business life and products of their friendshipcountry or city. And when they meet, then they exchange information and ideas on respective products, services and innovations.

However, this is one aspect of the friendship work that has not always been utilised. Trust between all partners is vitally important in all operations. And this trust is being enhanced by these friendship societies. If Mr X comes to me and tells me that he owns a factory which produces new technology, then it is advantageous if someone can prove to me that Mr X’s factory is well-known and reputable, and that he takes good care of his staff. The very same applies to culture exchange. Usually the people in the friendship societies know the best artists in their friendship country as well the rising stars, and through these acquaintances we can build new acquaintances and arts experiences.

Now we can ask the following question: Is it worthwhile for any city to support the friendship societies and can that city benefit from it? Yes, certainly it can. Here the issue is not about big sums of money but rather like providing a place where we can get together, and by inviting the societies to join the twin city activities. In this way larger audiences would be aware of their twin cities. Together they could invite a common visitor who would be both the visitor of the city as well as of the society. I have already told you about my experiences in Namibia. Following on from these experiences, I invited a Namibian minister to Finland, and here he met his Finnish colleagues and other higher officials of his own field. I believe that friendship societies would be willing to share their know-how for this common good if they are treated as equal partners. The same applies to business. Would it hurt anyone if the foreign visitor of the factory also met the representatives of the friendship society, or came to tell the friendship society about his new business ideas? The friendship society then tells about this to its members. The principlesof Win-Win and fair co-operation will be very fruitful to all in a broader context. I have understood that this seminar is an opening in this direction. I would like to repeat that this really shows that the 175-year old city of Jyväskylä lives in time and is leading the way in this common global world of ours.

I don’t know how cities tell their schools about these twin city activities, so here the friendship societies could step in. And if we expand the idea even further, we could involve congregations and even sports clubs in this work. In this way we would have true personalcontacts. Friendship societies commonly operate on the basis of voluntary activity. Last year the theme in the EU was voluntary activities. I attended the thematic congress on voluntary activities in Athens, and I listened to the talks of high officials and politicians on voluntary activities, but I can hardly remember anything. However, I do remember what a nine-year old girl said. She said that she had learnt what voluntary work is from her grandparents, her own parents and from her elder siblings. As we can see, setting an example is vitally important. If we want this Twin City Relations -project to succeed, then we have to start from children. If the friendship societies could get some support, they could have a role in this project now and in the future.

Since there might be people who do not know about the role of friendship societies nowadays, I can assure you that the 68 members of our society have specially focused on acquainting the Finns with the culture of our twin country. Actually friendship societies are the only bodies that continuously do so. Nowadays our activities are completely different from the early days, when, in the case of some people, there might have been some political weight.

Finally, I would like to invite all Finns, especially all the representatives of business life, to join their twin cities’ friendship societies. And to all the representatives of our twin cities I would like to say: Join the reciprocal Finnish friendship societies. And if there still isn’t one in your city, then establish one so that your citizens can then get to know our country.

Thank you very much, once again, for inviting me to come and talk to you about this issue of friendship societies.


Arvoisat suurlähettiläät, kaupungin johtajat, Ystävyyskaupunkien edustajat hyvät naiset ja miehet.

Me suomalaiset tiedämme Jyväskylän koulutuksen ja kulttuurin kaupunkina ja tämä seminaari osoittaa sen todeksi. Meillä Suomessa on viime vuosina puhuttu kulttuurin viennin puolesta ja sitä on tuettu valtiovallan puolelta. Mutta kuinka voimme ajatella vain vievämme kulttuuria, jos emme ole valmiita sitä myös tuomaan. Todelliset kulttuuripersoonat ovat aina olleet vastavuoroisuuden aatteen kannattajia. Meillä Suomessa on erittäin vahvaa omaa kulttuuria, täällä Jyväskylässä arkkitehtuuri ja Alvar Aalto on vahvasti esillä. Samoin koulutus ja teknologia on ulkopuolistenkin hyvin tuntema vahvuus täällä. Mutta, että täällä järjestetään tämän kaltainen seminaari, kertoo kyllä muustakin kuin vain taloudesta ja koulutuksesta, se kertoo todellisesta sydämensivistyksestä. Yksin ei kukaan voi menestyä maailmassa. Vanhoina aikoina kun ei ollut mahdollisuus matkustaa niin paljon kuin nykyään ja kommunikointi kaukaisiin maihin oli vaikeampaa, niin helposti olimme taipuvaisia ajattelemaan olevamme yksin. Valitettavasti oman maamme historiassa on ollut aikoja, jolloin olimme aika lailla yksin. Mutta silloin esimerkiksi kaukaisessa nykyisessä Namibiassa kerättiin Onayeenan seurakunnassa kolehti Suomen puutteenalaiselle armeijalle, josta Marsalkka Mannerheim lähetti kiitoskirjeen, mainiten sen lahjan ainutlaatuisuudesta. Tämä tapahtui Talvisodan aikana.

Se että täältä Suomesta oli menty tässä tapauksessa lähetystyöhön tuonne kaukaiseen maahan, sai aikaan spontaanin keräyksen ja säännölliset polvirukoukset maamme puolesta. Vastaavasti, kuten kaikki tiedämme, niin Suomi ja suomalaiset hyvin laajasti tukivat Namibian itsenäistymisprosessia. Kaikkien tietämä tunnustus siitä oli Nobelin rauhanpalkinto Presidentti Martti Ahtisaarelle. Edellä mainitusta historiallisesta ystävyydestä Namibian ja Suomen välillä ovat saaneet nauttia valtiovaltamme edustajat näinä 22 vuotena kun Namibia on ollut itsenäinen. Viimeksi tasavallan presidentti Tarja Halonen vieraili viime vuonna ja edellisenä täällä tuttu ministeri Henna Virkkunen. Tällä tahdoin lyhyesti sanoa todellisella esimerkillä mitä ystävyys parhaimmillaan kahden maan välillä voi olla ja kun olen sitä saanut olla henkilökohtaisesti todistamassa ollessani Namibiassa työssä 17 vuotta ja nyttemmin Suomi-Namibia-Seuran puheenjohtajana vuodesta 1996.

Tärkeää ystävyysseuratyössä on ihmisten kohtaaminen. Kumppanuus ihmiseltä ihmiselle. Ja jos vielä syntyy todellista sydänten yhteyttä, niin sellainen ystävyys kestää taloudelliset, niin kuin poliittisetkin myllerrykset. Eli haastan kaupunkeja ystävyystoiminnassa panostamaan ihmisten väliseen ystävyyteen, joka on laajempaa kuin vain kaupunginjohtajien tapaamiset.

Entä sitten talouselämä, onko sille mitään hyötyä ystävyysseuroista? Ehdottomasti on, ei aina suoraan vaan välillisesti. Kun ihmiset haluavat tutustua ystävämaahan ja sen ihmisiin, niin samalla tulee tutuksi ystävämaan ja kaupungin talouselämä ja tuotteet. Tulee kerrotuksi mitä omassa maassa vastaavia on.

Mutta tämä on se osa ystävyystoimintaa, jota ei ole osattu aina hyödyntää. Kaikessa toiminnassa on eduksi ihmisten välinen luottamus. Sitä taas ystävyysseuratoiminta edistää. Jos Mr. X tulee ja kertoo omistavansa tehtaan, joka tuottaa uutta teknologiaa, niin kyllä on eduksi jos joku voi todistaa MR X:n tehtaan olevan tunnettu ja hyvämaineinen, joka pitää henkilökunnastaan hyvää huolta. Sama pätee kulttuurivaihdossa, usein ystävyysseurojen ihmiset tuntevat ystävämaan parhaat taiteilijat ja usein nousevat tähdet ja heidän suhteidensa kautta voidaan rakentaa uusia tuttavuuksia ja taide-elämyksiä.

Kannattaako sitten kaupungin tukea ystävyysseuratyötä ja onko siitä mitään hyötyä? Varmasti kannattaa. Kyse ei ole suurista rahoista, vaan usein se voi olla vaikka tilojen antamista käyttöön, kutsumista mukaan ystäväkaupunkityöhön. Näin laajemmat piirit ovat tietoisia kaupungin ystävyyskaupungeista. Se voi olla yhteisen vieraan kutsumisesta, joka kaupungin ohella on ystävyysseuran vieras. Itselläni on kokemusta kuten sanoin Namibiasta ja olen kutsunut ministerin Suomeen, joka samalla on tavannut kollegansa ja muita alan korkeimpia virkamiehiä täällä. Uskon ystävyysseurojen olevan valmiita antamaan tietotaitonsa tällaiseen yhteiseen hyvään, jos heitä kohdellaan tasavertaisina kumppaneina. Sama koskee talouselämää. Onko keneltäkään pois, jos tehtaan ulkomainen vieras samalla tapaa ystävyysseuran edustajia tai tulee kertomaan ystävyysseuran tilaisuuteen heidän uusista liike-ideoistaan. Ystävyysseura taas kertoo asiasta jäsenilleen. Win-Win periaate reilulla yhteistyöllä laajalti on varmasti hedelmällistä. Olen ymmärtänyt tämän seminaarin avaukseksi tähän suuntaan ja toistan vielä, että tämä todella kertoo Jyväskylän 175 vuotiaan kaupungin elävän ajassa ja olevan tiennäyttäjä tässä globaalissa yhteisessä maapallossamme.

En tiedä kuinka kaupungit kertovat kouluissaan kaupunkiyhteistyöstään. Ystävyysseuroilla voisi tässä olla sopiva rako. Mitä jos laajentaisimme vielä vähän, mitä jos samaan yhteistyöhön otettaisiin mukaan myös seurakunnat ja vaikka urheiluseurat. Niin syntyisi todellista ihmisten välistä yhteyttä. Ystävyysseurat toimivat pitkälti vapaaehtoisvoimin. Viime vuosi EU:ssa oli vapaaehtoisuuden vuosi. Kuunnellessani Ateenassa Vapaaehtoisvuoden temaattisessa kongressissa korkea-arvoisia poliitikkoja EU:sta aiheesta, en paljon heidän puheistaan muista. Mutta sen 9 vuotiaan tytön, muistan, hän kertoi oppineensa isovanhemmiltaan ja vanhemmiltaan ja vanhemmilta sisaruksiltaan vapaaehtoisuuden elämäänsä. Siis esimerkki on tärkeä. Jos haluamme menestystä tämän seminaarin aiheeseen Twin City Ralations, meidän täytyy aloittaa lapsista. ja siinä työssä pientä tukea antaen ystävyysseuroilla voisi olla rooli nyt ja tulevaisuudessa.

Kun täällä saattaa olla joku, joka ei ole tietoinen ystävyysseurojen roolista tänä päivänä, niin voin vakuuttaa liittomme 68 jäsenen olevan keskittyneet nimenomaan ystävämaan kulttuurin tuomiseen suomalaisten tietoisuuteen. Oikeastaan ystävyysseurat ovat ainoa instanssi , joka sitä jatkuvasti tekee. Lyhyesti toimintamme on hyvin erilaista nyt kuin aikoina, jolloin toiminnassa saattoi joidenkin kohdalla olla poliittista painoarvoa.

Lopuksi toivotan kaikkia suomalaisia liittymään ystäväkaupunkiensa maiden ystävyysseuroihin, erityisen tervetulleita ovat liike-elämän edustajat. Ulkomaalaisille ystäväkaupunkien edustajille toivomuksen liittyä omissa maissaan vastaaviin Suomen ystävyysseuroihin ja jos sellaista ei vielä ole teidän maassanne, niin perustakaa sellainen, jotta kansalaisenne voivat siten tutustua maahamme.


Kiitän tästä mahdollisuudesta, että sain tuoda ystävyysseura-asiaa esille.


Seppo Kalliokoski

Ystävyysseurojen Liitto ry